Omenaa, luumuja, mantelia - tuttuja joulun makuja Lillyn tapaan

Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".

Uunissa paistettu hauki Lillyn ohjeella valmistettuna sopisi vaikka joulupöytään, sillä sen täytteenä on riisiä ja luumuja. Joulun jälkiruokapöytään voisi puolestaan nostaa luumukeiton, johon Lillyn reseptin mukaan tulee mausteeksi kanelia ja sitruunan kuorta.

Suomalaisen joulupöydän kunkun eli kinkun kaveriksi kelpaisi puolestaan hyvinkin tarjoilla Lillyn ohjeen mukaista omenasosetta. Tai ehkä ei sittenkään, sillä sen valmistukseen käytettiin salisyylihappoa, jota ei taideta enää kovin suosia säilönnässä. Omenaista makua voisi sen sijaan nauttia kahvipöydässä vaikkapa Rouva Döllen kakun muodossa. Sen täytteessä on omenien lisäksi manteleita ja korintteja. Myös kartanon omenapiirakassa on mukana manteleita - ja mantelithan ovatkin perinteisesti kuuluneet  joulun makumaailmaan, sekä puuroon että leivonnaisiin. Kartanon keittiössä tosin manteleita taisi kulua runsaasti ympäri vuoden, siksi usein ne mainitaan Lillyn resepteissä. Niitä käytettiin niin jälkiruuissa kuin leivonnaisissa. Olipa niiden hienontamista varten kartanon keittiössä oma pieni myllykin!

P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaan uudelleen myyntiin museon puotiin.