Lipeäkalasta laatikkoa

Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".

Lipeäkala on keskiajalta periytyvä ruokalaji, jota syödään erityisesti jouluna. Lipeäkala valmistetaan kuivatusta turskasta tai muusta kalasta, joka pehmitetään liottamalla emäksisessä lipeävedessä. Keskiajan kuljetus- ja säilytysolosuhteissa lipeäkala on ollut oiva proteiininlähde, koska se säilyy erinomaisesti. Etenkin katolisena aikana, kun paaston aikana ei saanut syödä lihaa, se oli arvostettu ruokalaji.

Yleensä lipeäkala keitetään ja tarjotaan pippurilla maustetun valkokastikkeen kanssa. Maustaminen on tarpeen, koska lipeäkala on hyvin miedon makuista.

Urajärven kartanolla lipeäkalasta on valmistettu laatikkoa seuraavasti:"Lipeäkala keitetään kypsäksi ja keitetystä kalasta poistetaan ruodot. Kala hienonnetaan ja sekoitetaan kiehautettujen riisiryynien tai riisipuuron joukkoon. Lisätään muutama muna, hieman mauste- tai mustapippuria, suolaa ja voisulaa. Nautitaan voisulan kanssa."

Lillyn reseptikokoelmassa on myös perunalaatikon ohje, eräänlainen perunakohokas, joka maustetaan muskotilla. Se saattaisi toimia lipeäkalan parina tavanomaisen imelletyn laatikon sijasta.

P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaa uudelleen myyntiin museon puotiin.