Juhlavuoden blogikirjoitus - Matti Pakarinen muistelee

Museomme juhlavuoden kunniaksi julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja kokemuksiaan museolta.

Sattuipa eräänä kauniina elokuun päivänä, että kartanon piikalikka törmäsi navetan kulmalla ventovieraaseen herraan, joka esittäytyi Matti Pakariseksi ja kertoi olleensa aikoinaan monena kesänä kartanolla töissä. Piika siitä kyselemään, että millaista se työnteko siihen aikaan oli kartanolla ollut - ja pian jo istuttiin aurinkoisella penkillä navetan edustalla haastelemassa. Siinä hyvä tovi viivyttiin ja ehtihän se Matti-herra piikaselle kertoa yhtä sun toista:

"Asuin 1976-2004 Urajärven kylällä Säynätjärventiellä. Vuonna -95 aloin käydä kesäisin kartanolla töissä ja sitä jatkui 2000-luvulle asti, kunnes muutin ensin Kalkkisiin ja sittemmin Heinolaan. Paljon tein maalaushommia ja muita kunnostustöitä. Pääsin myös rakentamaan Valhallan pylväikön uusiksi melkeinpä alusta asti. Tuo valkoinen säleaita tuossa Eteläpihan ja kaurapellon välissä on myös alunperin minun tekemäni, vaikka näyttää siltä, että tolppia on myöhemmin uusittu. Usein tein töitä Samuli Vilkunan kanssa, joka oli kartanolla vakinaisena työntekijänä, nimittäin Yliopiston varastokirjaston talonmiehenä. Kumpulaisen Eikka oli myös työtoverinani kartanolla sekä Hakanoron Seija, joka hoiti puutarhaa ja istutuksia siellä. Olin Museoviraston palkkalistoilla ja opinkin tuntemaan useita viraston ihmisiä varsin hyvin.

Kartanon puutarhan punaherukat loistavat valkoisen säleaidan edustalla. Kuva: Tiina Saarijärvi

Kartanolla oli ihan mukavaa olla töissä. Ihan parasta olivat mahtavat maisemat. Hullumpaa ei ollut sekään, kun lämmitettiin rantasauna ja päästiin kylpemään. Sinne saunalle me muuten rakennettiin laituri.

Kun tänään katselen kartanon pihapiiriä, niin suurimpina muutoksina pistävät silmääni päärakennuksen uusi väri ja teatterin pengerrys. Juuri tuohon teatterialueeseen liittyy jännittävin kartanomuistoni. Rantamajassa näet asusti yhtenä kesänä eräs kartanon työntekijä. Hän oli pysäköinyt pakettiautonsa siihen Rantamajan eteen. Mutta yhtenä yönä museoon murtauduttiin ja murtovarkaat varastivat sen pakettiauton pakoautokseen. Onneksi Rantamajan asukas heräsi ja tajusi, mitä oli tapahtumassa. Hän ilmoitti poliisille ja lähti ajamaan rosvoja takaa. Lahdessa rosvot saatiin kiinni, kun he ajoivat metsään. "

Piikalikka olikin jo kuullut tuosta murtotapauksesta, mutta nyt siihen tuli paljon lisävalaistusta, kuten moneen muuhunkin asiaan. Kiitos, Matti Pakarinen, juttutuokiosta ja muistojen jakamisesta!

Hyvinvointia kartanolta - Väensaunan lempeissä löylyissä

Tässä sarjassa julkaisemme esimerkkejä siitä, miten Urajärven
viehättävä
museomiljöö voi vahvistaa kävijöiden hyvinvointia.

* * *

Urajärven kartanon pihapiirin rakennuskantaan lukeutuu kaikkiaan toistakymmentä rakennusta, useimmat 1800-luvulta. Näiden joukossa on myös iso rantasauna, ns. Väensauna, jossa alustalaiset, torpparit ja palvelusväki aikoinaan kylpivät.  Väensauna oli alunperin savusauna, kuten kaikki muutkin saunat Suomessa entisinä aikoina.  Sittemmin kartanon Väensauna on varustettu kookkaalla pönttöuunilla, joka sekin on jo vanha ja jonka lämmittäminen vie monta tuntia.

Elokuun alun kesäisen kauniina iltana Väensaunalle kokoontui kymmenkunta iloista naista. Saunan terassilla odottelivat jo kahvi- ja teetermokset, mehut ja Riitan loihtima herkullinen rouva Döllen kakku - Lilly von Heidemanin reseptillä leivottu tietenkin.  Oli alkamassa Urajärven maatalousnaisten vuotuinen saunailta, jota yhdistys on viettänyt joka kesä jo vuosikymmenien ajan - eipä tainnut kukaan terassin pöydän ääreen ryhmittyneistä naisista enää edes muistaa, milloin perinne on alkanut. Mutta se muistettiin, että kartanon Väensaunalle oli edellisen kerran kokoonnuttu näissä merkeissä joskus kauan sitten 80-luvulla, joten oli jo korkea aika palata kartanon maisemiin!

Illan porukassa oli mukana sekä kokeneita Väensaunan konkareita että ihan ensikertalaisia. Olipa niitäkin, jotka olivat ehtineet kylpeä Väensaunalla jo muutamaa viikkoa aiemmin yhdistyksemme järjestämässä mindfulness-ohjaajan vetämässä naisten aisti-illassa. Useamman löyly- ja uintikierroksen jälkeen iloisesti pulputtavassa seurueessamme saunan terassilla  muisteltiinkin, miten vaikeaa oli toteuttaa silloisen ohjaajan toive hiljaisuudesta - ja miten vaikuttavaa oli istua saunan lauteilla pehmeissä löylyissä kuunnellen ohjaajan omaa, rauhallista ja hiljaista ääntä, keskittyen pelkästään siinä hetkessä olemiseen, kiitollisena sen tuomasta mielihyvästä.

Mutta eipä ollut hullumpi tämäkään maatalousnaisten oma saunailta! Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Väensaunan kiuas antaa ihan erinomaiset löylyt, sellaiset makoisat. Sää oli myös kohdillaan ja seura ihan erityisen hyvää. Mikäpä siis oli löylytellessä ja pulahdellessa välillä Urajärven aaltoihin! Kylpemisen jälkeen kelpasi puolestaan istuskella terassilla nauttimassa saunajuomia, maistelemassa salaattia ja odottelemassa makkaroiden tekeytymistä grillissä. Siinä saunapuhtaana, ihanan järvimaiseman äärellä olo oli itse kullakin virkistynyt ja rentoutunut. Kotimatkalle lähti joukko naisia, joiden kehossa viipyili hyvä olo ja mielessä seesteinen rauha.

Väensaunan laiturilta on ihana pulahtaa virkistävään Urajärveen

Saunaelämys kartanon vanhalla Väensaunalla on tarjolla kaikille halukkaille, sillä sauna on vuokrattavissa alueen kahvilan kautta. Kartanon pihapiirissä, tallirivin päädyssä, on toinenkin sauna. Se on pienempi ja uudempi ja ollut aikoinaan kartanon tilanhoitajan käytössä.  Myös tämän saunan voi vuokrata (tiedustelut museolta). Kartanonväki suosittelee lämpimästi molempia saunoja!