tiistai 24. toukokuuta 2022

”350 vuotta Heidemanien tarinaa”


Kartanomuseomme viettää merkkivuotta, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 350 vuotta siitä, kun Urajärven kartano siirtyi pitkäaikaisen omistajasukunsa Heidemanien/ von Heidemanien haltuun. Kartano säilyi saman suvun hallussa peräti 245 vuotta - aina vuoteen 1917 saakka – jolloin suvun suomalaisen haaran viimeinen jäsen neiti Lilly von Heideman menehtyi.

Kerrataanpa merkkivuoden kunniaksi kartanon – ja samalla omistajasuvun – vaiheet:

1649 Ruotsin hallitsija kuningatar Kristiina lahjoitti armeijansa baltiansaksalaiselle luutnantille Berent Möllerille viisi autiotilaa, joiden yhteispinta-alaksi mainittiin kuusi manttaalia eli runsaat 10 000 hehtaaria.

1653 em. lahjoitustilat yhdistettiin Urajärven kartanoksi ja Möller otti maat viljelykseen. Kartano oli säteritila eli se nautti verovapautta.

1672 Möller myi kartanon langolleen everstiluutnantti Jürgen Heidemanille. Joidenkin lähteiden mukaan kauppa tosin toteutui vasta 1673.

1683 kartano otettiin yleisen tavan mukaan kruunun haltuun Jürgen Heidemanin kuoltua. Tilukset palautettiin sittemmin hänen leskelleen Elisabet von Tiesenhausenille.

1691 lahjoitus Elisabet von Tiesenhausenille peruutettiin uudelleen.  

1693 valmistui uusi päärakennus nykyiselle paikalle aiemman, kylän peltoaukean pohjoisosassa sijainneen ja 1680-luvun puolivälissä sattuneessa tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen tilalle.

1696 kartanosta erotettiin Niemelä- eli Hovila-niminen säteriratsutila, joka oli Elisabet von Tiesenhausenin perikunnan omistuksessa 1780-luvulle saakka.

1700-luvulla Urajärvellä oli näin ollen sekä säterikartano että erillinen kruunun rustholli, joita kumpaakin Heidemanien suku hallinnoi. Myös läheinen Pilkanmaan kartano oli Heidemanien omistuksessa.

1797 Jürgen Heidemanin pojanpoika, maatalousneuvos Georg Henrik Heideman (1763-1820) osti Hovila/Niemelän tilan eli Urajärven kartanon perintötilakseen ja muutti sinne asumaan nuorikkonsa Sofia Helena o.s. Jandolinin kanssa.

1806 kaadettiin hirret  uutta päärakennusta varten, joka rakennettiin aiemman, jo rappeutuneen tilalle. 

1800-luvulla  Georg Henrik Heidemanin kuoltua kartanon omisti hänen poikansa, luutnantti Axel Fredrik von Heideman (1803-1867), joka erosi sotapalveluksesta  ja muutti Ruotsista Suomeen 1829.  Tällä vuosisadalla rakennettiin suurin osa pihapiirin rakennuksista.

1830 Axel avioitui  Sysmän Rantalan kartanosta kotoisin olevan nuoren ja kauniin Sofia Lovisa Heintziuksen (1815-1850) kanssa.

1839 paikkeilla Axel ja Sofia muuttivat kahden pienen poikansa kanssa Urajärven kartanoon. Kartanon päärakennusta jatkettiin ja rakennus korotettiin kaksikerroksiseksi.

1845 Axel lähetti mieleltään sairastuneen Sofian Helsinkiin Lapinlahden mielisairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Sofia palasi Urajärvelle vuoden päästä lääkäreiden todettua hänet parantumattomasti sairaaksi. 

1847 Axelin ja Sofian nuorempi poika Carl menehtyi punatautiin.

1848 Axelille myönnettiin avioero Sofiasta tämän mielenvikaisuuden perusteella , mutta Axel velvoitettiin huolehtimaan vaimostaan tämän loppuelämän ajan. Muutamaa kuukautta myöhemmin samana vuonna Axel avioitui talousmamsellinsa Fredrika Johanna Cedonia Beckerin (1814-1892) kanssa.

1849 Axel ja Fredrika saivat tyttären, jolle annettiin nimeksi Axelia Fredrika Amalia ja jota kutsuttiin Lillyksi.

1850  Sofia kuoli. Tarinan mukaan hän menehtyi tapaturmaisesti sivurakennuksen jyrkissä portaissa paettuaan yliskamarista, minne hänet oli oman turvallisuutensa vuoksi suljettu lukkojen taa.

1851 Lilly sai pikkuveljen, jolle annettiin nimeksi Hugo Oskar Alexander Magnus.

1867 Hugon ja Lillyn isä Axel kuoli. Hänet haudattiin sukuhautaan Asikkalan kirkolle. Hugosta tuli kartanon uusi isäntä.

1892 Hugon ja Lillyn äiti Fredrika kuoli.  Myös hänet haudattiin Asikkalan kirkolle, mutta siirrettiin myöhemmin kartanon puistoon pystytetyn muistomerkin alle. Naimattomat ja lapsettomat sisarukset Hugo ja Lilly jäivät kahden kesken huolehtimaan Urajärven kartanosta.

1896 Hugon ja Lillyn velipuoli, Axelin ja Sofian esikoinen Frans kuoli naimattomana ja lapsettomana,  jättäen Hugolle perinnöksi äitinsä Sofian vauraan sukutilan Rantalan. Hugo rikastui myymällä Rantalan maat osina ja käytti varat Urajärven kartanon kehittämiseen, mutta myös matkusteluun.

1909 kartanon päärakennuksessa tehtiin muutostöitä: Keittiö siirrettiin nykyiselle paikalleen ja sen yhteyteen rakennettiin oma sisäänkäynti pienen eteisen kautta. Keittiön viereinen kylmä ruokavarasto muutettiin palvelijan asuinhuoneeksi. Entinen keittiö muutettiin Hugo-isännän huoneeksi ja vanhan keittiön porstua hänen makuualkovikseen. Hugon entinen huone salin takana muutettiin vierashuoneeksi.

1901 - 1914 Hugo ja Lilly tekivät perintörahoillaan lukuisia matkoja Saksaan, Italiaan, Etelä-Ranskaan, Alpeille, Pariisiin, Norjaan, Itävalta-Unkariin  ja jopa Euroopan ulkopuolelle Egyptiin, mistä palasivat kotiin Jerusalemin, Konstantinopolin ja Ateenan kautta.

1915 uudenvuodenaattona Hugo von Heideman, kartanon viimeinen aatelinen isäntä,  kuoli Kauniaisten kylpylässä. Lilly von Heideman päätti myydä kartanon Suomen muinaismuistoyhdistykselle, jolle lahjoitti varat kauppaa  varten.

1917 Urajärven kartanon myynti Suomen muinaismuistoyhdistykselle sinetöitiin kauppakirjalla. Pian sen jälkeen, syyskuun lopussa, kartanon viimeinen aatelinen omistaja Lilly von Heideman kuoli. 


von Heidemanien asennuttama laatta vuodelta 1912. Laatta löytyy kartanon puistosta ja kertoo suvun omistaneen kartanon maita 240 vuotta. Taustalla näkyy von Heidemanien sukuhauta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 ”350 vuotta Heidemanien tarinaa”                Osa 3 Alkavaa kautta vietetään kartanomuseossamme merkkivuotena, sillä tänä vuonna tulee ku...