Urajärven kartanon omistajasisarukset Hugo ja Lilly von Heideman olivat
edustava kokoelma sekä kansainvälistä että kotimaista klassista ja sen ajan
(1800- ja 1900-lukujen vaihteen) modernia kirjallisuutta. Vääksyn
yhteiskoulun ysiluokkalaiset ovat tänä keväänä tarttuneet samoihin
kirjoihin kuin Hugo ja Lilly aikoinaan. Julkaisemme tässä sarjassa heidän
ajatuksiaan lukemastaan. Ne on kirjattu lukupäiväkirjaan tai muotoiltu
kirjallisuusesseeksi.
___
___
Blogiteksti Murtovarkaudesta
Aloitin
lukemaan Minna Canthin teoksen Murtovarkaus (1878), koska meidän täytyi lukea koulussa
klassikkoteos. Kirjan etukansi vaikutti melko yksinkertaiselta ja takakantta ei
ollut, mutta odotin kirjalta silti hauskaa juonta ja nopeaa tempoa.
Kirjan
alku ei ole kovin houkuttavan oloinen, koska siinä ei tapahdu mitään
jännittävää, mutta muutaman sivun päästä kirjasta tulee paljon
mielenkiintoisempi. Alussa kerrotaan Niilon isän ja Peltolan tekemästä
morsiamen hankinnasta vasten Niilon suostumusta. Niilon ja Loviisan isien
suunnitelma ei ainakaan Niilon mielestä ollut kovin hyvä. Kirjassa ei ole niin
sanottuja "hyviä" ja "pahoja" henkilöitä, vaan jokainen on
omalla tavallaan hyvä henkilö.
Kirjan
teksti ei ole minusta mieleistä luettavaa, koska kieli oli vanhahtavaa ja
tarinassa jokainen puhuu ”Antti sitä” ja ”Helena tätä”. Henkilöiden valinnat ulottuivat
hyvin 1800-luvulle, kirjasta huomaa helposti silloisen ajattelutavan
eroavaisuuden nykyaikaan.
Minua
kummastutti, miten heti oltiin "ottamassa" vaimoksi muita ihmisiä,
joita ei vielä edes kunnolla tunnettu. Eniten vihastutti, että jonkun toisen omaisuus
tulee varastetuksi. Toivon kirjan loppuvan siihen, että tarinassa ilmennyt rahajuttu
selviää ja syyllinen rangaistaan.
Kirjan
lopussa syyllinen eli Pentula saadaan kiinni ja vangitaan. Niilo ja Helena
menevät vihdoin kihloihin. Loppu on kirjassa yllättävän mielenkiintoinen ja
todella onnistunut, vaikka Niilosta ja Helenasta olisi voinut kertoa vähän
enemmän. Kirjan luettua tuli hieman yllättävä olo, miten alun perusteella
tylsältä näyttävästä kirjasta tuli niin jännittävä ja hyvä. Kirja jopa ylitti
omat odotukseni! Juoni on minusta aivan uskottavaa, vaikka nykyaikana jotkut
asiat tehtäisiin luultavasti toisin. Juoni on myös hyvää ja sen tempo aika
sopiva.
Pidin
kirjassa eniten Niilosta, koska hän on niin viaton ja suhteessa hänelle raha ei
ollut tärkeintä. Hän myös pahoittelee tekojansa niin nätisti. Niilon isä
Peltola ei puolestaan ole niin miellyttävä, sillä hän yrittää itse päättää
Niilon morsiamen varallisuuden perusteella: köyhä torpparitytär ei käynyt.
Pidin Murtovarkaudesta ja se onkin
yksi miellyttävämmistä kirjoista, mitä olen lukenut.
Jirka
Tommola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti