Juhlavuoden blogikirjoitus - Urajärven kartanon kesäoppaan muistoja vuodelta 1970

Museomme juhlavuoden kunniaksi julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja kokemuksiaan museolta

Olen syntynyt Urajärvellä ja käynyt kouluni Vääksyssä, mutta jo vuonna 1973 avioiiton solmittuani siirryimme pääkaupunkiseudulle, tosin olemme olleet vapaa-ajanasukkaina kaikki nämä vuodet.

Syksyllä 2015 muutimme sitten pysyvästi  Urajärvelle. Samoihin aikoihin perustettiin myös Urajärven Kartanon Ystävät ry, jonka rahastonhoitajana/hallituksessa olen toiminut sen olemassaolon ajan.

Varhaisin muistoni kartanolta on alakouluajoiltani ja se on tietenkin, kuten monella muullakin, Tonttula.

Kertojan varhaisimmat muistot kartanolta liittyvät Tontttulaan.
Kuvat Satu Talan ja Irma Willmanin kotialbumeista.

Vartuttuani lukiolaiseksi olin vuonna 1970 kesätöissä kartanomuseossa. Vanhempani näet tunsivat kartanolla työskentelevän Vilkunan sedän ja sitä kautta pääsin minäkin töihin kartanolle. Setä tutustutti minut kartanoon ja piha-alueisiin, perehdyttäen minut siten työtehtäviini, joihin kuului niin pää- ja sivurakennuksen esittely kuin myös miespihan kukkapenkin kitkeminen (vaunuvajoista minulla ei mitään mielikuvaa). Opastoiminnasta ei kylläkään tuohon aikaan varsinaisesti voinut puhua tai ainakaan verrata tämän päivän opastamiseen, sillä opastaminen oli lähinnä vain huonetilojen esittelyä/ näyttämistä (historia puuttui).

En enää muista, paljonko sain palkkaa kartanolla, mutta liekö ollut samaa luokkaa kuin aiemmassa kesätyössäni kylän kioskin myyjänä. Silloin kuukausipalkkani oli 120 mk. Muistan tämän tarkasti, koska ostin näillä ekoilla palkkarahoillani peilipöydän!!

Vuonna 1970 kävijöitä tuli kartanolle hyvin harvakseltaan. Hiukan oli pitkästyttävääkin, etenkin sadepäivinä. Ehkä joku ruotsinkielinenkin eksyi kartanolle.

Vahvimmin jäi mieleeni sivurakennuksen ylähuoneessa vierailut, etenkin yksin ollessani  mielikuvitus taisi tehdä tepposia. Flyygelin vieressä lauleskelin itsekseni paljon ja työmatkat tein veneellä kylänrannasta, jonne ensin pyöräilin kotoa.

Tänään, niinkuin koko viime vuosikymmeninä, kartanon alue on alkanut elää ihan uudella tavalla....

Muistot: Anneli Seppänen