maanantai 4. kesäkuuta 2018

Aarteita kartanon kirjastosta - Henrik Ibsen, Nukkekoti

Urajärven kartanon omistajasisarukset Hugo ja Lilly von Heideman olivat
tunnetusti suuria taiteiden ystäviä. Niinpä heidän kirjahyllyissäänkin oli
edustava kokoelma sekä kansainvälistä että kotimaista klassista ja sen ajan
(1800- ja 1900-lukujen vaihteen) modernia kirjallisuutta. Vääksyn
yhteiskoulun ysiluokkalaiset ovat tänä keväänä tarttuneet samoihin
kirjoihin kuin Hugo ja Lilly aikoinaan. Julkaisemme tässä sarjassa heidän
ajatuksiaan lukemastaan. Ne on kirjattu lukupäiväkirjaan tai muotoiltu
kirjallisuusesseeksi.
___

Ibsenin Nukkekoti 

Sain koulussa opettajalta tehtäväkseni lukea Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti (1879)Kyseessä on realismin ajan näytelmä, joka kertoo naisten asemasta ennen vanhaan. Ibsenin teoksia löytyy myös Urajärven kartanon kirjahyllystä. 

Tämä kyseinen Ibsenin teos on todella mielenkiintoinen juonensa takia, vaikka kirjan alku onkin aika perinteinen. Siinä kerrotaan heti sen hetken tapahtumista ja kuvaillaan ympäristöä aika tarkasti. Ihan ensimmäiset sivut ovat mielestäni sekavia, sillä juuri mitään ei aluksi paljastunut, mutta kun päähenkilö alkoi kertoa lisää, mielenkiintoni heräsi kunnolla. Teksti on helppolukuista ja tunnelmaan pääsee helposti mukaan. 

Kirjassa päähenkilönä toimii Nora. Hän on yhdessä aviomiehensä Helmerin kanssa muuttanut etelään. Helmer nuhtelee Noraa hänen rahankäytöstään sekä uskottelee hänelle, ettei hän osaa käyttää saamansa rahaa järkevästi — Nora on kuitenkin erimieltä. Helmerin nuhteluista huolimatta hän ja Nora tulevat toimeen eivätkä esimerkiksi riitele. Noralla on kuitenkin salaisuus, jota hän ei ole Helmerille kertonut tämän ollessa sairaana. Noran vanhan ystävän rouva Linden tullessa kylään Nora paljastaakin salaisuuden hänelle: Hän kertoo, miksi he muuttivat etelään, ja mistä he saivat rahat siihen. Se on hänen "ikioma salaisuutensa", kuten hän kirjassa kehuskelee. 

Yleisesti kirja on aika hyvä juonen, tarinan ja sen viestin vuoksi. Voisin lukea sen uusiksikin joskus. Oli hienoa saada lukea tällaista, jossa tulee iso juonikäänne lopussa, jolloin se jää avoimeksi ja lopun voi päätellä itse. Suosittelen tätä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Ibsenin kirjallisuudesta ja joita kiinnostaa lukea samaa kirjallisuutta kuin Urajärven kartanon viimeiset asukkaat ovat lukeneet. 

Merilin Väli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

  "350 vuotta Heidemanien tarinaa"       osa 6 Sisarukset maailmalla – muutama poiminta Lillyn matkapäiväkirjasta Koronarajoituste...