Aarteita kartanon kirjastosta - Minna Canth, Murtovarkaus

Urajärven kartanon omistajasisarukset Hugo ja Lilly von Heideman olivat

tunnetusti suuria taiteiden ystäviä. Niinpä heidän kirjahyllyissäänkin oli

edustava kokoelma sekä kansainvälistä että kotimaista klassista ja sen ajan

(1800- ja 1900-lukujen vaihteen) modernia kirjallisuutta. Vääksyn

yhteiskoulun ysiluokkalaiset ovat tänä keväänä tarttuneet samoihin

kirjoihin kuin Hugo ja Lilly aikoinaan. Julkaisemme tässä sarjassa heidän

ajatuksiaan lukemastaan. Ne on kirjattu lukupäiväkirjaan tai muotoiltu

kirjallisuusesseeksi.
___

Blogiteksti Murtovarkaudesta

Aloitin lukemaan Minna Canthin teoksen Murtovarkaus (1878), koska meidän täytyi lukea koulussa klassikkoteos. Kirjan etukansi vaikutti melko yksinkertaiselta ja takakantta ei ollut, mutta odotin kirjalta silti hauskaa juonta ja nopeaa tempoa.

Kirjan alku ei ole kovin houkuttavan oloinen, koska siinä ei tapahdu mitään jännittävää, mutta muutaman sivun päästä kirjasta tulee paljon mielenkiintoisempi. Alussa kerrotaan Niilon isän ja Peltolan tekemästä morsiamen hankinnasta vasten Niilon suostumusta. Niilon ja Loviisan isien suunnitelma ei ainakaan Niilon mielestä ollut kovin hyvä. Kirjassa ei ole niin sanottuja "hyviä" ja "pahoja" henkilöitä, vaan jokainen on omalla tavallaan hyvä henkilö.

Kirjan teksti ei ole minusta mieleistä luettavaa, koska kieli oli vanhahtavaa ja tarinassa jokainen puhuu ”Antti sitä” ja ”Helena tätä”. Henkilöiden valinnat ulottuivat hyvin 1800-luvulle, kirjasta huomaa helposti silloisen ajattelutavan eroavaisuuden nykyaikaan.

Minua kummastutti, miten heti oltiin "ottamassa" vaimoksi muita ihmisiä, joita ei vielä edes kunnolla tunnettu. Eniten vihastutti, että jonkun toisen omaisuus tulee varastetuksi. Toivon kirjan loppuvan siihen, että tarinassa ilmennyt rahajuttu selviää ja syyllinen rangaistaan.

Kirjan lopussa syyllinen eli Pentula saadaan kiinni ja vangitaan. Niilo ja Helena menevät vihdoin kihloihin. Loppu on kirjassa yllättävän mielenkiintoinen ja todella onnistunut, vaikka Niilosta ja Helenasta olisi voinut kertoa vähän enemmän. Kirjan luettua tuli hieman yllättävä olo, miten alun perusteella tylsältä näyttävästä kirjasta tuli niin jännittävä ja hyvä. Kirja jopa ylitti omat odotukseni! Juoni on minusta aivan uskottavaa, vaikka nykyaikana jotkut asiat tehtäisiin luultavasti toisin. Juoni on myös hyvää ja sen tempo aika sopiva.

Pidin kirjassa eniten Niilosta, koska hän on niin viaton ja suhteessa hänelle raha ei ollut tärkeintä. Hän myös pahoittelee tekojansa niin nätisti. Niilon isä Peltola ei puolestaan ole niin miellyttävä, sillä hän yrittää itse päättää Niilon morsiamen varallisuuden perusteella: köyhä torpparitytär ei käynyt. Pidin Murtovarkaudesta ja se onkin yksi miellyttävämmistä kirjoista, mitä olen lukenut.

Jirka Tommola