perjantai 8. kesäkuuta 2018

Aarteita kartanon kirjastosta - Minna Canth, Lapsenpiika

Urajärven kartanon omistajasisarukset Hugo ja Lilly von Heideman olivat
tunnetusti suuria taiteiden ystäviä. Niinpä heidän kirjahyllyissäänkin oli
edustava kokoelma sekä kansainvälistä että kotimaista klassista ja sen ajan
(1800- ja 1900-lukujen vaihteen) modernia kirjallisuutta. Vääksyn
yhteiskoulun ysiluokkalaiset ovat tänä keväänä tarttuneet samoihin
kirjoihin kuin Hugo ja Lilly aikoinaan. Julkaisemme tässä sarjassa heidän
ajatuksiaan lukemastaan. Ne on kirjattu lukupäiväkirjaan tai muotoiltu
kirjallisuusesseeksi.
___

Hän oli vasta neljätoista

Urajärven kartanon kirjahylly sisältää monia tunnettuja teoksia, joita luetaan myöskin tänä päivänä. Näistä teoksista monet ovat Minna Canthin kirjoittamia. Minna Canth oli realismin ajan kirjailija, hän otti kantaa yhteiskunnan ongelmiin ja puolusti naisten ja lasten oikeuksia. Luin novellin Lapsenpiika ja se herätti minussa paljon ajatuksia.

Minna Canthin novelli Lapsenpiika (1887) kertoo piian elämästä. Novelli ottaa kantaa sen ajan piikojen ankaraan kohteluun.

Novellin piika Emmi on töissä korkea-arvoisemmassa perheessä ja hoitaa lasta nimeltä Lilli. Jo novellin alussa Emmi vahingossa pudottaa lapsen. Lapsen äiti haukkuu Emmiä kelvottomaksi ja pakottaa hänet etsimään uutta työpaikkaa. Novellin tapahtumat kerrotaan selkeästi ja novelli loppuu siihen, kun Emmi saa töitä huonomaineisesta perheestä.

Novellin päähenkilö Emmi on loppuun palanut, nuori tyttö. Hän raataa kaikki päivät niin, että hänen jalkoihinsa sattuu. Novellin alussa hän ei jaksaisi nousta edes sängystään, mutta lopussa huomataan, kuinka paljon huonomminkin asiat voisivat mennä.

Silja, toinen, luultavasti vanhempi piika, selvästikin haluaisi huolehtia Emmistä. Lopussa hän on hyvin huolissaan siitä, mihin Emmi on itsensä laittanut.

Emmin työnantajan nimeä ei novellissa mainita. Hän pyytää Emmiltä liikoja ja ei anna hänen nukkua tarpeeksi ja sen takia lapsi alun perin tippuukin.

Canthin novelli on kirjoitettu proosallisesti ja siinä on käytetty ulkopuolista kertojaa. Novelli on kirjoitettu Emmin näkökulmasta.

Kieli on hyvin selkeää, teksti sisältää joitakin vanhahtavia sanoja, mutta ottaen huomioon novelli ilmestymisajan, niitä sanoja on hyvin vähän. Teksti on todella helppolukuista vielä tänäkin päivänä. Novellissa on myös hieman ruotsin kieltä, joka viittaa sen ajan sivistyneisiin ihmisiin.
Novelli sijoittuu 1800-luvun lopulle ja se on kirjoitettu realismin aikana. Realismin vaikutus näkyy novellissa hyvin, esimerkiksi siinä, miten asiat kerrotaan suoraan ja kiertelemättä. Novelli kuvaa noin kuukauden ajanjaksoa ja sijoittuu jonkinlaiseen kylään.

Novelli ottaa kantaa 1800-luvun piikojen ankaraan kohteluun ja heidän raskaaseen arkeen. Novelli kertoo myös hyvin työnantajien epäkunnioittavasta ja halveksuvasta asenteesta piikoja kohtaan. Minna Canth sai tämän kaiken tiivistettyä muutamasivuiseen novelliin, joka antaa hyvän kuvan sen ajan elämästä. Novellia lukiessani mietin, mahtoiko elämä Urajärven kartanossa olla samankaltaista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Meri Vuorivirta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

  "350 vuotta Heidemanien tarinaa"       osa 6 Sisarukset maailmalla – muutama poiminta Lillyn matkapäiväkirjasta Koronarajoituste...