tiistai 26. heinäkuuta 2022

 

"350 vuotta Heidemanien tarinaa"       osa 6



Sisarukset maailmalla – muutama poiminta Lillyn matkapäiväkirjasta


Koronarajoitusten pikkuhiljaa helpottaessa on matkakärpänen jälleen puraissut monia. Myös Lillyllä ja Hugolla oli aikanaan suuri into nähdä maailmaa omin silmin ja he tekivätkin ulkomaanmatkoja 1900-luvun taitteessa. 

Matkoja ei dokumentoitu kamerakännykkä kourassa kuten nykyaikana on tapana, vaan sisarukset tekivät  muistiinpanoja reissuistaan. Urajärven kartanoa koskevasta aineistosta löytyy kolme Lilly von Heidemanin kirjoittamaa matkapäiväkirjaa, joista kaksi suuntautuu Eurooppaan ja kolmas Lähi-itään saakka.
 
Esittelen tässä blogitekstissä hieman Lillyn kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä matkapäiväkirjasta vuodelta 1901. Olen perehtynyt Lillyn päiväkirjoihin kirjoittaessani graduani vuonna 2018. (Lilly von Heideman – Autonomian ajan aatelisnaisen elämänpiiri, maailmankuva ja identiteetit). Koska kyseessä on lyhyehkö  blogikirjoitus, tämä on vain pintaraapaisu Lillyn teksteihin. Olen käsitellyt aihetta laajemmin gradussani.

Ensimmäinen Lillyn matkapäiväkirja on vuodelta 1901. Tuolloin sisarukset matkustivat Junalla Pietariin, josta matka jatkui Berliiniin ja siitä eteenpäin Dresdenistä Wieniin, ja lopulta aina Italiaan saakka. Vuonna 1904 matka alkoi laivalla Helsingistä Tallinnaan, josta he siirtyivät pikaisesti Szczecinin kautta Berliiniin ja Dresdeniin. Vuonna 1907 he tekivät kaikista pisimmän ulkomaanmatkansa, joka ylettyi aina Egyptiin ja Palestiinaan asti.

Päiväkirjat ovat hyvin erilaiset johtuen kohdemaiden erilaisuudesta. Egypti oli läntisten maiden silmin miltein kehitysmaa, mutta sen tuhansia vuosia vanha historia veti eurooppalaisia puoleensa. Saksan 
keisarikunta sen sijaan edusti kulttuurin kehtoa ja edistystä, ja täten vierailut museoissa ja puistoissa olivat matkan suurinta antia. 

Turistivalokuva Egyptistä. Lilly istuu kuvan oikeassa reunassa aasin selässä, Hugo keskellä kamelin selässä.
Kuva Museovirasto, Suomen Kansallismuseo, Urajärven kartanon arkisto.


Matkoilla oli vahva sosiaalinen luonne, sillä liikkuminen paikasta toiseen tapahtui usein tiiviin ryhmän 
kanssa matkanjärjestäjän järjestämillä matkoilla. Päiväkirjoista oli selkeästi huomattavissa, että sisarukset nauttivat erityisesti oopperaesityksistä sekä museoista ulkomailla matkustaessaan. Toki ajan kuvaan kuului myös historiallisten kohteiden tutkiskelua lähietäisyydeltä – kuten pyramideilla kiipeilyä, joka ei nykyaikana arvatenkaan enää onnistuisi.

Olen kerännyt tähän blogitekstiin muutamia mielenkiintoisia Lillyn kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä vuoden  1901 päiväkirjasta, joita esittelen seuraavaksi. Olen kääntänyt tekstit ruotsista suomeksi.

”Tämä yksinäisyyden ja kaipuun tunne kasvoi vain lisää kun Hugo, lähestyessämme Lahtea, sanoi: ’Nyt  olemme sopivan lähellä kotia’. Koti – nyt ymmärsin ensinnäkin kuinka rakas se minulle oli, kuinka kaikki sen osat olivat kasvaneet sydämeeni – pienet koiratkin, jotka surusilmin katselivat pakattuja matkalaukkuja. ’Juuresi ovat siellä missä kehtosi on’.”

Näin kaipaavasti ja isänmaallisesti Lilly kuvaa matkapäiväkirjassaan matkalle lähdön tuskaa ja koti-ikävää vuonna 1901. Monet nähtävyydet odottivat, mutta lähtö tuntui haikealta, sillä he tulisivat olemaan monta viikkoa poissa kotoa.

Sisarusten matka alkoi tuolloin Lahdesta, josta he matkustivat Pietarin kautta Berliiniin. Matka ei myöskään alkanut kovin seesteisesti, sillä konduktööri tuli Lillyn päiväkirjamerkinnän mukaan herättämään heidät toisena yönä, sillä junan jousi oli katkeamaisillaan. Heitä pyydettiin siirtymään pikaisesti toiseen vaunuun joka oli ”likainen ja epämiellyttävä” kuten Lilly päiväkirjaansa on kuvaillut.

Sisarukset kävivät Berliiniin saavuttuaan mm. paikallisessa eläintarhassa, joka sai melkoisen tylyn tuomion Lillyltä.

Tiergartenin eläintarha, Berliini:

”Voi miten tämä eläintarha saakaan minut voimaan pahoin! Täällä ihmisten pitäisi oppia ymmärtämään, ettei heillä ole oikeutta hyödyksi – vähiten huviksi – vangita ja kiduttaa eläinparkoja. Mietin, eikö suuren leijonan karjunta saavuta Hänen valtaistuintaan, jolle epäilemättä kaikki hänen luomansa olennot ovat yhtä rakkaita, vaikka ihminen uskottelee itselleen, että hänellä ainoastaan on monopoli Jumalan rakkauteen ja arvostukseen.”

Yhteiskunnallisesti valveutuneen naisasianaisen päiväkirjaan päätyy myös syvällisiä pohdintoja 
yhteiskunnan ongelmista ja esimerkiksi eriarvoisuudesta. Lilly kertoo heidän kohdanneen Berliinissä 
kalkkikuskin, jonka kasvot olivat kokonaan kalkin peitossa, silmät turvonneet, punaiset ja vuotavat. 

Hän kuvaili tunnelmiaan näin: 
”Se on hirveää, että osan ihmisistä täytyy kärsiä näin kamalasti voidakseen oleskella tässä surkeassa 
elämässä! Kuinka nämä poloiset ihmiset mahtavatkaan vihata meitä parempiosaisia, ja siihen heillä on 
oikeus. – Alan ymmärtää anarkisteja.”

Lilly kirjoittaa matkapäiväkirjaa kuitenkin myös paikoitellen hyvin humoristiseen sävyyn, mikä näkyy 
esimerkiksi hänen hyväntahtoisessa virnuilussaan Hugon naiskauneutta rakastavalle luonteelle heidän 
museokierroksellaan Berliinissä:

”[…] lähdimme Altes Museumiin […] täällä näimme harvinaisen kauniin ja miellyttävän nuoren neidon, jonka hiusletti ylettyi polviin saakka! Hugo ihastui heti niin valtavasti, että me seurasimme tyttöä salista saliin.”

Altes Museumin lisäksi sisarukset kävivät Neues Museumissa, jossa Hugo pääsi jälleen kerran ihailemaan naiskauneutta, tosin tällä kertaa taulun muodossa: ”[…] siellä Hugo vielä kerran sai riemun nähdä hänen kauniin punaisensa / nuori nainen oli nimittäin pukeutunut punaiseen / ja minä sain tarkastella suosikkejani: ”Kristus parantaa sairaan lapsen” ja suuri taulu Filip II:sta tuolillaan.”

Berliinistä sisarukset matkustivat Dresdeniin, jossa he näkivät mm. kuuluisan Sikstuksen Madonnan. 
Dresden oli selvästi yksi Lillyn suosikkikaupungeista, sillä hän kirjoitti päiväkirjaansa seuraavaa:

”Huomenna meidän täytyy jättää tämä mukava kaupunki ja jatkaa matkaamme Wieniin. Luulen etten tule missään muualla maailmassa tuntemaan oloani yhtä kotoisaksi kuin täällä. Tunnen turvallisuuden tunteen tässä kaupungissa, mitä en Berliinissä tuntenut.” Lilly tuo esiin myös ajatuksen siitä, että jos joskus joutuisi jättämään kotimaansa, löytyisi uusi asuinpaikka Dresdenistä.

Kuten yllä olevista muutamista päiväkirjamerkinnöistä voi havaita, matkustelu on ollut epäilemättä 
maailmaa avartava kokemus Lillylle ja Hugolle. Ihmisellä on myös aina tarve taltioida näkemäänsä, kuten sisaruksetkin tekivät. Onneksemme säilyneistä päiväkirjamerkinnöistä voimme vielä tänäkin päivänä lukea heidän kokemuksistaan ja tavasta hahmottaa maailmaa.




Teksti: Henna Mero

Tekstissä lähteenä käytetty Henna Meron pro gradu -tutkielma linkin takana: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/236370

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

  "350 vuotta Heidemanien tarinaa"       osa 6 Sisarukset maailmalla – muutama poiminta Lillyn matkapäiväkirjasta Koronarajoituste...