lauantai 21. joulukuuta 2019

Lipeäkalasta laatikkoa

Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".


Lipeäkala on keskiajalta periytyvä ruokalaji, jota syödään erityisesti jouluna. Lipeäkala valmistetaan kuivatusta turskasta tai muusta kalasta, joka pehmitetään liottamalla emäksisessä lipeävedessä. Keskiajan kuljetus- ja säilytysolosuhteissa lipeäkala on ollut oiva proteiininlähde, koska se säilyy erinomaisesti. Etenkin katolisena aikana, kun paaston aikana ei saanut syödä lihaa, se oli arvostettu ruokalaji.

Yleensä lipeäkala keitetään ja tarjotaan pippurilla maustetun valkokastikkeen kanssa. Maustaminen on tarpeen, koska lipeäkala on hyvin miedon makuista.
Urajärven kartanolla lipeäkalasta on valmistettu laatikkoa seuraavasti:"Lipeäkala keitetään kypsäksi ja keitetystä kalasta poistetaan ruodot. Kala hienonnetaan ja sekoitetaan kiehautettujen riisiryynien tai riisipuuron joukkoon. Lisätään muutama muna, hieman mauste- tai mustapippuria, suolaa ja voisulaa. Nautitaan voisulan kanssa."

Lillyn reseptikokoelmassa on myös perunalaatikon ohje, eräänlainen perunakohokas, joka maustetaan muskotilla. Se saattaisi toimia lipeäkalan parina tavanomaisen imelletyn laatikon sijasta.


P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaa uudelleen myyntiin museon puotiin.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Omenaa, luumuja, mantelia - tuttuja joulun makuja Lillyn tapaan

Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".


Uunissa paistettu hauki Lillyn ohjeella valmistettuna sopisi vaikka joulupöytään, sillä sen täytteenä on riisiä ja luumuja. Joulun jälkiruokapöytään voisi puolestaan nostaa luumukeiton, johon Lillyn reseptin mukaan tulee mausteeksi kanelia ja sitruunan kuorta.

Suomalaisen joulupöydän kunkun eli kinkun kaveriksi kelpaisi puolestaan hyvinkin tarjoilla Lillyn ohjeen mukaista omenasosetta. Tai ehkä ei sittenkään, sillä sen valmistukseen käytettiin salisyylihappoa, jota ei taideta enää kovin suosia säilönnässä. Omenaista makua voisi sen sijaan nauttia kahvipöydässä vaikkapa Rouva Döllen kakun muodossa. Sen täytteessä on omenien lisäksi manteleita ja korintteja. Myös kartanon omenapiirakassa on mukana manteleita - ja mantelithan ovatkin perinteisesti kuuluneet  joulun makumaailmaan, sekä puuroon että leivonnaisiin. Kartanon keittiössä tosin manteleita taisi kulua runsaasti ympäri vuoden, siksi usein ne mainitaan Lillyn resepteissä. Niitä käytettiin niin jälkiruuissa kuin leivonnaisissa. Olipa niiden hienontamista varten kartanon keittiössä oma pieni myllykin!





P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaan uudelleen myyntiin museon puotiin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Vi kommer, vi kommer från pepparkakors land...



Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".


Kartanon keittiössä on mahtanut leijua joulun alla herkulliset tuoksut, kun piiat ovat paistaneet joululeipomuksia. Joulun ehdoton kahvipöydän klassikko oli jo tuolloin piparkakut, joiden valmistamisen taidot kulkeutuivat pohjoismaihin jo keskiajalla lähinnä Keski-Euroopasta ja paljolti luostareiden välittäminä. Pohjolassa taikinaan kuitenkin lisättiin rutkasti voita. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin vuonna 1685 kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkeutuivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen.


Lillyn reseptikokoelmassa on kaksi erilaista piparkakkureseptiä. Toinen on perusresepti, johon tulee 3 dl hyvää siirappia, 1 rkl ruokasoodaa, n. 200 g sokeria, 6 munaa, mausteita "maun mukaan" (kanelia, neilikkaa), 6-7 rkl voisulaa ja 850 g jauhoja. Toinen resepti on otsikoitu "Presidenskans pepparkakor". Niihin tulee siirapin sijaan fariinisokeria ja ne leivotaan tankoina, jotka leikataan vinottain pikkuleiviksi. Resepti on luultavasti peräisin Anna Olsonin 1892 julkaistusta keittokirjasta, joka ilmestyi myös suomeksi 1900 ja laajennettuna uudelleen 1905. Laajennetussa suomenkielisessä laitoksessa on vastaava resepti otsikolla Presidentinrouvan piparkakkuja.



P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaan uudelleen myyntiin museon puotiin.


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo!


Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki juhlapäivinä ja vieraiden kestitsemiseksi valmistettiin monenmoiset herkut. Niiden reseptejä on säilynyt jälkipolville Lilly von Heidemanin vuosina 1905-1910  keräämässä reseptikokoelmassa ja julkaistu Urajärven kartanon keittokirjassa (HKI 2014).
Jouluisin von Heidemanit  tarjosivat kaikille palvelijoille illallisen. Muonamiehille ja palvelijoille Hugo tarjosi lisäksi viinaryypyn ja kinkkua. Moni söi itsensä kipeäksi kartanon jouluaterialla, kun  kerrankin pääsi "hyvälle sapuskalle".



Lilly von Heidemanin reseptikokoelmaa vuosilta 1905-1910 on Urajärven kartanon keittokirjassa on luonnehdittu "Valkoiseksi keittokirjaksi", koska pääraaka-aineet ovat valkoisia tai hyvin vaaleita. Yksi näistä suosituista aineksista oli riisi. Arvatenkin siis myös Urajärven kartanossa nautittiin jouluisin riisipuuroa. Varmaa on, että jälkiruuaksi tarjottiin aika ajoin riisiryynivanukasta, ehkä myös jouluisessa jälkiruokapöydässä. Riisiryynivanukasta valmistettiin kartanon keittiössä peräti kolmella reseptillä: kylmää riisivanukasta Hartmansdorffin tapaan, tavallista riisiryynivanukasta ja riisijauhosta ns. riisikakkua. Lilly antaa myös ohjeen riisiryynivanukkaan kastiketta varten. Siihen tulee kermaa, sokeria, vaniljaa ja yksi kananmuna - kaikki ainekset taas valkoisia!



P.S. Kartanon ruokakulttuuriin pääsee kesäisin tutustumaan museon Vanukkaita ja fennomaaneja -nimisellä teemaopastuskierroksella. Sitä järjestetään tilauksesta väh. 10 hengen ryhmille. Kartanon keittokirjaa pyritään saamaan uudelleen myyntiin museon puotiin.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Näkökulmia museon maisemiin

Urajärven kartanon koko aluetta nimitetään Urajärven kulttuuripuistoksi. Tämä alue käsittää päärakennuksen lisäksi laajan pihapiirin runsaine rakennuskantoineen sekä koko ympäröivän maa-alueen. Olisikin varsin suotavaa, että museovieras ei tyytyisi pelkkään museokierrokseen, joka vie päärakennukseen ja sivurakennukseen, vaan varaisi riittävästi aikaa perehtyä koko alueeseen.

Puisto
Kartano sijaitsee Natura 2000-ohjelmassa suojellun Urajärven rantamilla ja sillä on suuri puistoalue, jonne viimeiset omistajat  Hugo ja Lilly von Heideman rakennuttivat mm. maisemapolun erilaisine levähdyspaikkoineen, koristepatsaineen ja rakennelmineen. Heidemanit tavoittelivat englantilaistyylisen maisemapuiston ihannetta,  jota sovelsivat Urajärven suomalaiseen luontoidylliin, tutustuttuaan vastaaviin puistoihin lukuisilla ulkomaan matkoillaan. He onnistuivatkin luomaan kokonaisuuden, joka viehättää vierailijaa etenkin kesäisessä loistossaan, mutta myös herkässä heräämisessään keväisin,  ruskan värittämänä syksyisin ja omassa rauhassaan uinuvana luontokeitaana talvisin.


Kartanokylä
Kartano on myös koko olemassaolonsa ajan ollut itseoikeutetusti ympäröivän kylän keskus. Urajärven kylän asujaimisto on koostunut  paljolti kartanon alustalaisista ja suurin osa kylän alueesta on ollut kartanon omistuksessa. Kartanokylä on asettunut jääkauden muokkaamaan kauniisti kumpuilevaan harjumaisemaan ja sen aikoinaan varsin tiiviisti asuttu keskus ikivanhan tielinjan, Ylisen Viipurintien, varsille nykyisen 313-väylän suuntaisesti. Kartanon torpat, joita enimmillään oli reilut kaksikymmentä,  puolestaan levittäytyivät aikoinaan hajalleen kartanon laajoille tiluksille. Nykyisin kylässä on n. 400 vakituista asukasta ja sen perinteiset maalaisnäkymät  hivelevät kulkijan silmää.

Monta tapaa tutustua maisemiin
Toistaiseksi kartanomuseo ei ole tarjonnut säännöllistä opastusta kartanonpuistoon tai kartanokylälle, mutta viime aikoina Urajärven kartanon ystävät ry on kehitellyt useita eri tapoja tutustua museon maisemiin.
Kartanon ympäristöön voi tutustua joko omatoimisesti tai opastetusti. Omatoiminen vierailija voi tukeutua Urajärven kartanon mobiilisovellukseen, museon opaskirjaan tai lainata museolta käyttöönsä Mietiskelyreitti-kansion. Mobiilisovellus löytyy eMuseosta ja siellä on toistaiseksi valmiina vain pihapiirin rakennuksia esittelevä osio Talot ja tilukset. Opaskirjassa pihapiirin ja puiston kohteet esitellään selkeästi sanoin ja kuvin. Mietiskelyreitti puolestaan vie aivan uudenlaiselle, aisteja maisemalle avaavalle kävelyretkelle puistoon, Heidemanien maisemapolkua seuraillen. Reitin varrella on tehtävärasteja, joilla pysähdytään havainnoimaan ääniä, värejä, muotoja ja liikettä. Ryhmien on mahdollista tilata Mietiskelyreitille koulutettu opas.



Erilaisina teemapäivinä ja tapahtumien yhteydessä puistossa on järjestetty luonto-opastuksia,  runopolkuja ym. Esimerkiksi Avoimet puutarhat -päivässä puutarhasuunnittelun ammattilainen esitteli puistoa ja Runon ja suven päivänä puistossa kierreltiin kuulemassa runorasteilla juuri näissä maisemissa kirjoitettuja, Urajärvellä asuneiden runoilijoiden  säkeitä. Tällaisia runopolkuja on myös järjestetty tilauksesta ryhmille.
Yhdistys on ideoinut museon maisemiin muitakin aktiviteetteja: Koululaisille on laadittu pihalle ja puistoon omia tehtäväreittejä ja yläkoulun opetussuunnitelman mukainen Lillyn luontokoulu. Museolle on hankittu vuokrattava soutuvene, jotta maisemia pääsee ihailemaan myös vesiltä käsin. Niin ikään on hankittu vesibiologian tutkimusvälineitä, joilla niin lapset kuin aikuiset pääsevät tutustumaan Urajärveen "pintaa syvemmältä".  Onpa puistossa jopa mahdollista kerätä villiyrttejä asiantuntijaoppaamme neuvomana.
Urajärven kartanon alue tarjoaa myös mainiot puitteet Suomen historian ja suomalaisuuden tarkastelulle, mikä on teemana ns. Suomi-kävelyllä.  Opastettu Suomi-kävely laadittiin Suomi 100-vuoden kunniaksi, mutta teemaa voinee pitää aina ajankohtaisena, etenkin Urajärven kartanolla, jonka viimeiset omistajat tunnetusti olivat suomalaisuusaatteen läpilyömiä!
Mahdollista on yhdistää museovierailuun myös opastettu kierros kartanokylällä. Tarjolla on kolme erilaista kyläkävelyä: Kulttuurihistoriallinen  kyläkävely, Kansalaissotakävely ja Luontoretki kylälle. Kulttuurihistoriallinen  kyläkävely  perehdyttää kylän historiaan: rakennuksiin, merkittäviin paikkoihin ja kyläelämässä vaikuttaneisiin henkilöihin. Kansalaissotakävely puolestaan valottaa sodan taustoja ja tapahtumia paikallisesta näkökulmasta, vieden niin taistelu- kuin teloituspaikoille. Luontoretki perehdyttää nimensä mukaisesti alueen ainutlaatuiseen ja monimuotoiseen luontoon, joka osittain kuuluu Natura 2000-suojeluohjelmaan. Kävelyreittien pituus on 6 - 8 km, kesto 1 1/2 - 3 tuntia.

Kaikkiin museon maisemiin sijoittuviin teemaopastuksiin ja muihin aktiviteetteihin voi tutustua tarkemmin Urajärven kartanon verkkosivulla: https://urajarvenkartanonystavat.fi/

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Elämyksellistä oppimista kartanomiljöössä

Koululaiset pääsivät heppakyytiin!

- Ihan kuin me päästäisiin kylään sinne teidän kylälle! huudahti Heinolan Kailaan koulun opettaja suunnitellessamme kolmasluokkalaisten opintoretkeä Urajärven kartanolle.

- Hei voisitko viedä meidät tällä hepalla koko matkan takaisin Heinolaan tai edes ajaa vielä yhden kierroksen tuosta koulun ympäri? anelivat puolestaan iloiset kyytiläiset Melli-tamman rattailla matkalla kartanolta kyläkouluun puutyöpajaan.


Päivän aikana syntyi selvästikin hyviä muistoja:

- Oli ihan mahtavaa päästä osalliseksi teidän hankkeeseenne. Tiimimme kaikki aikuiset olivat todella iloisia ja tyytyväisiä tarjoamaanne päivään todella upeasti valmisteltuine pajoineen!

- KIRJE LILLYLLE JA HUGOLLE:  Oli ihan mahtava että päästiin käymään Urajärven kartanolla. Kunpa olisitte vielä elossa niin kuulisitte tämän! Valhalla oli todella kaunis ja siellä oli niin ihanat näköalat! Terveisin: Roosa Rossi 3A Kailaan koulu


Kartanokierros koululaisille.

Yhtä ja toista tuli varmasti myös opittua:

- Retkipäivä alkoi niin että ekana bussi vei meidät Urajärven koululle. Siellä me tehtiin katajasta äitienpäivä lahjaksi avaimenperä. Seuraavaksi me päästiin hevosen kyydissä Urajärven kartanolle. Siellä me tutustuttiin tosi vanhoihin esineisiin. Sen jälkeen vielä mentiin viimeiseen pisteeseen. Siellä me etsittiin vedestä ötököitä. Ryhmämme löysi suursukeltajan ja vesimittarin. (Aleksi Vartiainen Kailaan koulu 3A)



Avaimenperät katajasta valmistumassa.
Luonnon ihmeitä tutkimassa.


Urajärven kartanon ystävät ry:n kouluyhteistyöhanke käynnistyi kesällä 2018. Hankkeelle saatiin rahoitus Päijänne Leaderin kautta EU:n ns. Maaseuturahastosta (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto). Hankesuunnitelma sisältää sekä uusien aktiviteettien ja verkkomateriaalin laatimista että pilottiryhmien ilmaisia opintoretkiä kartanolle. Vierailumahdollisuus tarjottiin ensin oman kunnan kouluille ja kartanomuseossa vierailikin elokuussa 2018 kolme asikkalalaista alakoulua ja syyskuussa vielä Vääksyn yhteiskoulun 9. luokan oppilaat, joiden ohjelmassa oli mm. kartanolta kylälle suuntautuva Kansalaissotakävely. Tammikuussa 2019 julistetun haun perusteella valittiin pilottivierailulle vielä alakoulu ja yläkoulu Heinolasta kevääksi sekä syksyksi Sysmän yhtenäiskoulun ryhmät ja Lahden yhteiskoulun 9. luokan ryhmä. Opintoretkien ohjelma on laadittu huolellisesti kunkin vierailevan ryhmän toiveita kuunnellen. Vierailujen kesto on vaihdellut 1,5 tunnista 4 tuntiin.

Uusia aktiviteetteja on jo syntynyt niin alakoululle kuin yläkoululle ja lukiolle. Alakoululle laadittiin jo ensimmäisiä vierailuja varten tehtäväreitit puistoon. Yläkoululle valmistui alkuvuodesta luontoretki kylälle tehtävärasteineen eräänlaiseksi jatkoksi jo aiemmin teetetylle Lillyn luontokoululle, joka rajoittuu kartanonpuistoon. Lisäksi keväällä valmistui yläkoulun ja lukion käyttöön - ja miksei myös aikuisille - sopiva mindfulness-periaatteisiin pohjaava Mietiskelyreitti. Myös e-Museo on ehditty laittaa alulle.

Hankkeen tavoite on välittää Urajärven kartanon arvokasta kulttuuriperintöä uusille sukupolville ja tehdä kartanomiljöötä tutuksi erinomaisena oppimisympäristönä, joka vastaa mainiosti opetussuunnitelmien ajatukseen elämyksellisestä, ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Hankkeen pilottivierailukiintiö on jo täynnä, mutta Kartanonystävät toivottaa kaikenikäiset koululaiset tervetulleiksi opintoretkelle kartanomuseolle varsin kohtuullisin kustannuksin.

Hanke jatkuu vielä kahden vuoden ajan, mikä kuluu lähinnä aktiviteettien jatkokehittelyyn saatujen kokemusten pohjalta sekä  e-museon (mobiilisovelluksen) laatimiseen.


Tiina Saarijärvi, UKY ry:n kouluyhteyshenkilö 

torstai 22. marraskuuta 2018

Juhlavuoden blogikirjoitus - Vastaava opas Leena Lehtinen kiittää

Museomme juhlavuoden kunniaksi julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja kokemuksiaan museolta.


Sain ilon ja kunnian toimia museonhoitajana ja vastaavana oppaana Urajärven kartanomuseolla noin kaksi vuotta; vuoden 2016 syyskuun alusta tämän vuoden 2018 elokuun loppupuolelle saakka.

Haluankin nyt kiittää yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä. Iso kiitos kuuluu myös lukuisille innostuneille ja historiasta kiinnostuneille museokävijöille. Kartanon kävijämääräksi tuli tällä kaudella 6640 henkilöä. Tänä päivänä asiakkaita kiinnostavat kovin viime vuosien konservointi- ja restaurointitöistä kertominen, sillä vanhoja rakennuksia pelastetaan nykyisin hyvin mielellään perinteisillä ja ajan rakennustapoja kunnioittavilla tavoilla. Museolta kerätään ideoita omiin koteihin sekä tullaan henkilöhistorioiden ja tarinoiden äärelle tunnelmoimaan.

Vuonna 2017 Urajärven kartanon ystävät ry sai toiminnastaan Asikkalan kunnan kulttuuritekopalkinnon, joka oli upea vastaanottaa kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2017.
Kuluvana vuonna 2018 on iloittu kunniakkaasta kartanomuseon 90-vuotisesta museotaipaleesta. Kartanomme on loistossaan, henkien vahvasti viimeisten omistajien Lillyn ja Hugon aateliskodin tunnelmaa. Museolla huokuu menneen ajan aitous ja oleellinen ajan patina.

Sain kulkea niin Lillyn ja Hugon kuin aiempienkin von Heideman –sukupolvien vuosisataisissa jalanjäljissä. Olen viitoittanut tien kartanohistorian äärelle seuraajalleni, jonka ilokseni voin kertoa olevan Heidi Rask.

Tervetuloa kartanolle jälleen ensi kaudella!


Kiitollisena 
Leena Lehtinen, omat jälkeni jättäneenä

tiistai 23. lokakuuta 2018

Juhlavuoden blogikirjoitus - Ella Järvisen kesämuistoja kartanolta


Museomme juhlavuoden kunniaksi julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja kokemuksiaan museolta.

Olen 27-vuotias vastavalmistunut filosofian maisteri. Olen kotoisin Vääksystä, mutta tämän hetken kotikaupunkini on Jyväskylä.

Olin pikkutyttönä varsinainen kartanofani. Kartano viehätti minua pienestä pitäen ja muistan vierailleeni siellä useasti niin lapsuudessa kuin nuoruudessakin. Taisinpa jopa nähdä Sofia-rouvan haamun eräällä vierailukerralla – muistan etäisesti nähneeni ”Valkean rouvan” kynttilä kädessään kartanon puutarhassa. Vilkas mielikuvitus minulla ainakin oli, ja joskus on edelleenkin.

Kun ikää tuli lisää, päädyin puolivahingossa restauroinnin opintojeni kautta takaisin kartanolle. Itse asiassa oivalsin vanhoja kuvia tutkiessani erään hauskan asian: Kun museo suljettiin konservointi- ja restaurointitöiden takia vuonna 2008, olin perheeni kanssa kartanolla sen viimeisenä aukiolopäivänä. Enpä silloin tiennyt, hieman angstisena teininä, että olisin kartanon avautuessa vuonna 2013 jälleen kartanolla, mutta tällä kertaa ammattikorkeakouluopiskelijana ja kartanon oppaana. Niin se elämä kuljettaa …

Oppaana kartanolla vuonna 2013.
Teininä kartanolla (kuvan keskellä) vuonna 2008.






















Päädyin kartanolle museo-oppaaksi sattumien kautta: Olin saanut kipinän museoalalle restauroinnin koulutuksen museologian kursseilta, joten kun Asikkalan kunta haki kesäopasta Urajärven kartanomuseolle keväällä 2013, hain oitis paikkaa. (Asikkalan kunta avusti Museovirastoa palkkaamalla yhden oppaan kesäkaudelle 2013. Muutoin kartanon auki saaminen usean restaurointi- ja konservointityövuosien olisi ollut haasteellista.) Olin juuri tehnyt koulussani erään kurssin yhteydessä esitelmän liittyen kartanoon, joten minulla oli jo tietopohjaa valmiina. Luulin olevani varma valinta työhön, mutta jäin lopulta varalle. Onnekkaiden käänteiden jälkeen päädyin kuin päädyinkin kartanolle kesäoppaaksi. Se kesä kenties määritteli vahvasti tulevaisuuteni, sillä sen jälkeen tiesin, että haluan aikuisena työskennellä museossa. Tavoitteenani oli päästä yliopistoon ammattikorkeakoulun jälkeen ja se onnistuikin ensi yrittämältä – pääsin restaurointikoulutukseni jälkeen suoraan opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelmaa, pääaineenani taidehistoria.

Kaikkiaan olin museolla kesätöissä 2013, 2014 ja satunnaisesti vuonna 2015. Työtehtäviini kuului museon avoinnapito opastuksineen ja kassatoimintoineen. Nuoruuden innolla ja nopealla oppimisella handlasin pian kassan ja opastuksen.
Lähimpänä esimiehenäni vuonna 2013 oli Kerttuli Hoppa, ja hänen kanssaan vietimme ikimuistoisen, mutta äärimmäisen mielenkiintoisen kesän. Seuraavana kesänä vastaavaksi oppaaksi tuli Petri Lehtonen ja opaskollegakseni sain poikaystäväni Christianin. Christianin saimme edellisenä vuonna hätäapuun kartanolle – olin ensin pyytämässä pikkuveljeäni apuun, mutta Christian kysyi, miksei häntä pyydetä, hänhän oli – ja on edelleen – äärimmäisen kiinnostunut historiasta, joten työnkuva sopisi hänelle erinomaisen hyvin! Christian vaikuttaa edelleen kartanolla aktiivisesti toimien siellä oppaana edelleen.

Palkkani oli normaalia kesätyöansioita parempi, sillä sain paljon viikonloppulisiä. Kartanohan on auki myös viikonloppuisin, joten lisätuloja tuli mukavasti!
Kävijämäärät olivat neljän vuoden restaurointi- ja konservointityön jälkeen alkuun huikeat: kartanolla kävi kesäkuukausien aikana 8500 henkilöä!  Museokäytäntö oli muuttunut melko paljon verrattuna entisöintiä edeltäneeseen aikaan.  Uutena linjauksena oli, että kaikki kävijät opastetaan - ja niin todella tapahtui. Kierrokset alkoivat aina tasatunnein ja lisäksi oli varatut opaskierrokset, joita riitti. Välillä tilanne oli se, että kaikki halukkaat eivät päässeet kierroksille. Otimme tavaksi kutsua lisäreserviä joillekin päiville, jolloin pystyimme pitämään kierroksia jopa puolen tunnin välein! Kesä 2013 oli siis melkoista haipakkaa, mutta kesä 2014 jo melko tavalla rauhallisempi, vaikka kävijöitä toki riitti silloinkin.

Kartanomuseo ja sen alue on miljöönä niin vertaansa vailla, että siellä työskennellessä ei aina tajua edes olevansa töissä. Kartanolla on myös aina ollut oma tiivis yhteisönsä, joka ensimmäisinä vuosinani koostui Museoviraston henkilöstöstä, mutta nykyään Urajärven kartanon ystävät ry:n hallituksesta ja jäsenistöstä. Koska en pystynyt kokonaan irrottautumaan kartanosta, esitin näet kevättalvella 2018 kainon pyynnön päästä Urajärven kartanon ystävät ry:n hallitukseen mukaan. Lupa heltisi ja olen tänä vuonna taas omistautunut kartanolle paitsi hallituksessa myös ”freelancer-oppaana” museolla. Nyt loppukautena 2018 liityin myös kummitusoppaiden joukkoon kertomaan jännittäviä kartanoon liittyviä kummitustarinoita kummitusmielisille kartanovieraille.  Nuo varsin suositut kummituskierrokset ovat tuoneet hyvin mieleen ensimmäisen kesäni kartano-oppaana suurine väkimäärineen ja innokkaine kartanofaneineen!

Nähdään kartanolla!
Ella Järvinen

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Heinolan kaupunginmuseon väki teki vierailun kartanolle!

Heinolan kaupunginmuseon väki oli picnicillä Valhallalla, josta on upeat näkymät alas Urajärvelle. Kuva: Ella Järvinen

Kartanon piikalikka sattui eräänä syyskuun alun päivänä kuulemaan, että kartanolle on saapunut iloinen seurue Heinolasta. Uteliaan sorttinen kun on, niin päätti piika rohkeasti lähestyä tätä herrasväkeä ja ottaa heistä vähän selvää, tähän tapaan:


Keitä te olette ja mistä te tulette?
- Olemme Heinolan museoiden väkeä. Heinolan museoihin kuuluu Kaupunginmuseo, Taidemuseo ja Kivalterin talo.

Mikä sai teidät tulemaan tänään Urajärven kartanolle?
- Olemme täällä opintoretkellä. Samalla vietämme kesän päättäjäisiä.
- Halusimme tulla tänne, koska tämä on niin elämyksellinen ympäristö!
- Vaikka tämä on useimmille meistä tuttu, täällä oppii ja kokee silti uutta.
- No, vaikuttihan sekin, että harjoittelijamme Ella ehdotti tätä meille ja lupasi meitä täällä opastaa. Hänhän on ollut täällä kesätöissä useana vuonna.

Mitä olette täällä kuulleet ja nähneet?
- Erittäin asiantuntevan opastuksen!
- Kummitusjuttuja!
- Kiehtovia elämänkohtaloita ja henkilötarinoita!
- Mahtavia maisemia!

Mitä muuta olette täällä tehneet?
- Olimme piknikillä Valhallassa.

Mitä uutta olette oppineet tällä opintoretkellänne?
- Oivalsimme, että Urajärvellä ja Heinolalla on ollut varsin paljon yhteyksiä.
- Saimme mielenkiintoista tietoa kartanon entisöintitöistä.

Miten aiotte hyödyntää oppimaanne?
- Kartanomuseon ja Heinolan museoiden välille voisi ehkä kehitellä yhteistyötä.
- Opintoretkestä voisi ammentaa aineksia Heinolan museoiden uusiin näyttelyihin.
- Joistakin täällä nähdyistä visuaalisista elementeistä voi ammentaa inspiraatiota omiin museoihin.

Vastasiko vierailu odotuksianne?
- Tämä oli enemmän kuin odotimme!
- Yksi parhaita Urajärvi-vierailuja ikinä!
- Suositellaan ilman muuta tuttavillekin paitsi museota myös noita teidän saunoja. Täällähän voi tehdä vaikka mitä!

Mistä olette täällä Urajärvellä tykänneet eniten?
- Kokonaisuus on tosi vaikuttava!
- Opas oli erinomainen ja ympäristö ihana!

Millä mielellä lähdette kotia kohti?
- Hyvällä mielellä.
- Aurinkoisella.
- Kyllä voitti toimiston!

Kartanon piikanen toivotti herrasväelle hyvää kotimatkaa ja tervetuloa toistekin.
Piikasen kysymyksiin vastaili Heinolan museoiden johtaja Terhi Pietiläinen sekä joukko Heinolan museoiden työntekijöitä.  Rupattelun merkitsi muistiin Tiina Saarijärvi.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Juhlavuoden blogikirjoitus - Matti Pakarinen muistelee


Museomme juhlavuoden kunniaksi 
julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja kokemuksiaan museolta.


Sattuipa eräänä kauniina elokuun päivänä, että kartanon piikalikka törmäsi navetan kulmalla ventovieraaseen herraan, joka esittäytyi Matti Pakariseksi ja kertoi olleensa aikoinaan monena kesänä kartanolla töissä. Piika siitä kyselemään, että millaista se työnteko siihen aikaan oli kartanolla ollut - ja pian jo istuttiin aurinkoisella penkillä navetan edustalla haastelemassa. Siinä hyvä tovi viivyttiin ja ehtihän se Matti-herra piikaselle kertoa yhtä sun toista:

"Asuin 1976-2004 Urajärven kylällä Säynätjärventiellä. Vuonna -95 aloin käydä kesäisin kartanolla töissä ja sitä jatkui 2000-luvulle asti, kunnes muutin ensin Kalkkisiin ja sittemmin Heinolaan. Paljon tein maalaushommia ja muita kunnostustöitä. Pääsin myös rakentamaan Valhallan pylväikön uusiksi melkeinpä alusta asti. Tuo valkoinen säleaita tuossa Eteläpihan ja kaurapellon välissä on myös alunperin minun tekemäni, vaikka näyttää siltä, että tolppia on myöhemmin uusittu. Usein tein töitä Samuli Vilkunan kanssa, joka oli kartanolla vakinaisena työntekijänä, nimittäin Yliopiston varastokirjaston talonmiehenä. Kumpulaisen Eikka oli myös työtoverinani kartanolla sekä Hakanoron Seija, joka hoiti puutarhaa ja istutuksia siellä. Olin Museoviraston palkkalistoilla ja opinkin tuntemaan useita viraston ihmisiä varsin hyvin.

Kartanon puutarhan punaherukat loistavat valkoisen säleaidan edustalla. Kuva: Tiina Saarijärvi
Kartanolla oli ihan mukavaa olla töissä. Ihan parasta olivat mahtavat maisemat. Hullumpaa ei ollut sekään, kun lämmitettiin rantasauna ja päästiin kylpemään. Sinne saunalle me muuten rakennettiin laituri.

Kun tänään katselen kartanon pihapiiriä, niin suurimpina muutoksina pistävät silmääni päärakennuksen uusi väri ja teatterin pengerrys. Juuri tuohon teatterialueeseen liittyy jännittävin kartanomuistoni. Rantamajassa näet asusti yhtenä kesänä eräs kartanon työntekijä. Hän oli pysäköinyt pakettiautonsa siihen Rantamajan eteen. Mutta yhtenä yönä museoon murtauduttiin ja murtovarkaat varastivat sen pakettiauton pakoautokseen. Onneksi Rantamajan asukas heräsi ja tajusi, mitä oli tapahtumassa. Hän ilmoitti poliisille ja lähti ajamaan rosvoja takaa. Lahdessa rosvot saatiin kiinni, kun he ajoivat metsään. "

Piikalikka olikin jo kuullut tuosta murtotapauksesta, mutta nyt siihen tuli paljon lisävalaistusta, kuten moneen muuhunkin asiaan. Kiitos, Matti Pakarinen, juttutuokiosta ja muistojen jakamisesta!

perjantai 21. syyskuuta 2018

Hyvinvointia kartanolta - Työhyvinvointipäivä 18.5.2018 Urajärven kartanolla


Pieni työyhteisömme on vuosittain etsinyt erilaisia vaihtoehtoja ja teemoja työhyvinvointipäivän viettämiseen. Nyt valitsimme kulttuurin museon muodossa. Paikaksi valikoitui Urajärven kartanoympäristö.

Siellä oli mahdollisuus lisäksi porukan kahvitteluun ja ruokailuun sekä kädentaitopajaan. Näin ollen saimme kokoon koko päivän ohjelman.

Aloitimme makoisalla aamupalalla, josta siirryimme opastetulle kartanokierrokselle ja siitä sujuvasti jatkaen pihapiirikävelylle. Historiatieto täytti aamupäivän mielenkiinnollaan kaikkine näkemisineen (mm. rakennukset, huonekalut, astiat, muotokuvat, patsaat, luonto). Sen jälkeen nautimme rauhassa maittavan lounaan vintage-ympäristössä.

Iltapäiväksi meille oli varattu makramee-työpaja, joka oli ihan huippujuttu! Opastuksen ja harjoituksen jälkeen saimme porukalla aikaan oman makramee-taideteoksen, joka sijoitettiin toimistomme seinälle.



Voimme lämpimästi suositella kartanon ohjelmia teemapäiviksi muillekin työporukoille.

Lipeäkalasta laatikkoa

Urajärvellä varttuneen Jussi Tuomisen (1879-1958) muistelmien mukaan kartanon herrasväki söi enimmäkseen melko vaatimattomasti, mutta toki j...