lauantai 16. kesäkuuta 2018

Aarteita kartanon kirjastosta - Juhani Aho, Omatunto

Urajärven kartanon omistajasisarukset Hugo ja Lilly von Heideman olivat
tunnetusti suuria taiteiden ystäviä. Niinpä heidän kirjahyllyissäänkin oli
edustava kokoelma sekä kansainvälistä että kotimaista klassista ja sen ajan
(1800- ja 1900-lukujen vaihteen) modernia kirjallisuutta. Vääksyn
yhteiskoulun ysiluokkalaiset ovat tänä keväänä tarttuneet samoihin
kirjoihin kuin Hugo ja Lilly aikoinaan. Julkaisemme tässä sarjassa heidän
ajatuksiaan lukemastaan. Ne on kirjattu lukupäiväkirjaan tai muotoiltu
kirjallisuusesseeksi.
___

Juhani Ahon Omatunto

Luin Juhani Ahon Omatunto-kirjan (1914). Lukukokemus oli miellyttävä. Kirjan tarinalla on selkeä merkitys. Kirjan juoni on hyvä ja rakenne sujuva.  

Kirja alkaa siten, että Söderlingin perheessä on ventovieras mies vierailulla. Ukki selittää humalaisena siitä, miten ennen kaikki oli paremmin: laivat ajoivat karille ja elanto saatiin merestä. Muut toruvat ukkia hänen onnettomasta selittelystään. Sen jälkeen vieras lähtee pois ja muut ihailevat häntä sekä toivovat, että hekin olisivat yhtä rikkaita kuin tämä mies. He haaveilevat saavansa rikkauksia merestä laivojen ajaessa karille. Muutamat perheestä eivät kuitenkaan usko, että laivat minnekään karille ajaisivat. Yksi heistä on Hanna, jolla on ongelmia poikaystävänsä Kallen kanssa. Hanna haluaisi Kallen lähtevän mukanaan kaupunkiin, mutta Kalle ei näe ajatuksessa järkeä. 

Ajatuksiani ensimmäisestä luvusta: 

Kirjan alku vaikuttaa hiukan sekavalta, ei kerrota kunnolla, keitä henkilöt ovat, miten he liittyvät toisiinsa, eikä tilannetta ole selitetty kovin tarkoin. Mitä pidemmälle kirjaa kuitenkin lukee, sitä enemmän se houkuttelee lukemaan lisää. 

Ajatuksiani kirjasta, kun olin lukenut siitä noin puolet: 
Mielenkiintoni kirjaa kohden kasvaa koko ajan. Kirja vaikuttaa vähän paremmalta kuin alussa, sillä olen päässyt mukaan kirjan juoneen ja tunnen kirjan henkilötkin paremmin. Päähenkilöä ei minusta ollut vielä tähän mennessä kerrottu, sillä yhtä henkilöä kuvataan jossakin kohtaa kirjassa enemmän kuin muita, siksi päättelisin, että kirjassa on monta eri päähenkilöä. Minusta Kallea ja hänen kantamaansa syntiä ruumiin ryöstämisestä on kuitenkin kuvattu eniten, ja siihen koko kirja perustuu. 

Kirjassa on siis tapahtunut niin, että Söderlingin perhe löysi meren rannasta laivalastin mukana tulleita rikkauksia, pumpulipaaleja. He miettivät, mitä niille tekisivät ja samalla Kalle luuli tehneensä hirveän vääryyden. Eräänä iltana Kalle tunnusti siskolleen Helgalle ja isälleen ryöstäneensä rahakätkön ruumiilta. Kaikki järkyttyivät ja rupesivat miettimään jatkotoimenpiteitä. 

Ajatuksiani kun olin edennyt kirjassa kohtaan ennen varsinaista loppuratkaisua:  

Kirjassa minua ihastuttaa, kuinka hyvin Juhani Aho on tuonut kirjassaan tosielämän esille. Minua ihastuttaa myös se, kuinka hyvin kirjan nimi, Omatunto, kuvaa kirjaa ja ihmisen mieltä sekä käyttäytymistä.  

Ajatuksiani kirjan loppuun lukemisen jälkeen: 

Lukemisen päätyttyä minulla on hyvällä tavalla hämmentynyt olo ja se saa minut tuntemaan, että loputkin aukot ovat täyttyneet, eikä kirjasta jää mitään puuttumaan. Kirja loppuu siten, että Söderlingin perheellä on puhdas omatunto luovutettuaan rahasaaliin tullille sekä tietäen, etteivät he hävinneet myöskään mitään naapureilleen.  He tietävät toimineensa oikein ja sankarillisesti, vaikka ei olisi edes tarvinnut. Kaikki hyvällä mielellä kirjan lopussa. 

Loppuratkaisu on mielestäni erittäin onnistunut, sillä lopussa oli hyvin yllättävä käänne, joka ainakin yllätti minut, tosin ihan positiivisella tavalla. Odotukseni kirjasta täyttyivät, sillä sain mielenkiintoisen lukukokemuksen. Mielipiteeni loppujen lopuksi kirjasta on se, että en ehkä sanoisi sitä niinkään loistavaksi mutta ei kirjan lukeminen hukkaankaan mennyt. 

Vilja Kärenmäki 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juhlavuooden blogikirjoitus - Ella Järvisen kesämuistoja kartanolta

Museomme juhlavuoden kunniaksi  julkaisemme sarjan kirjoituksia, joissa ihmiset jakavat muistojaan ja  kokemuksiaan museolta. Olen 2...